Riisiä, papuja ja 80-luvun Suomi-kuvaa

Minulta on useasti kysytty, mitä täällä syödään. Vastaus on melko helppo: useimmiten riisiä, papuja, juustoa ja maissitortilloita. Avokadoa, banaania, keittobanaania ja kanaa tai muuta lihaa. Kaikenmoisia hedelmiä (useasti raakana suolan, etikan ja chilin kera). Toki variaatioitakin on (enchilladoseja, patoja, keittoja, preparadoja, tostadoja…), mutta lähtökohtana on useasti pavun, riisin ja maissin pyhä kolminaisuus. Maissista saakin tehtyä vaikka minkä sortin ruokia ja se on niin tärkeä ruoka-aine, että sille on jopa monipäiväisiä festivaaleja. Elokuussa kävin viisillä eri maissifestivaaleilla. Maissista on tansseja, lauluja, näytelmiä ja runoja. Mausteita ei ruoassa kovinkaan paljon käytetä suolan lisäksi, ne mielletään useasti lääkkeiksi. Ruokajuomana juodaan erilaisia hedelmämehuja tolkuttomalla sokerimäärällä höystettynä. Ja kahvia.

Vähän kärsinyt kestokakku perheen 2-vuotiaan syntymäpäivillä.
Kakku säilyy tropiikin lämmössä pari viikkoa hyvänä.
Epäilyttävää.

Maissifestivaaleilla kruunattiin maissikuningatar.

Sunnuntaisoppaa ravintolassa. On myös nicaragualaisten krapularuoka.

Gallopinto, eli pavut ja riisit paistettuna yhdessä, on oikeastaan Nicaraguan kansallisruoka.
Lähes kaikkien lempiruoka, lähes pyhää. Aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi.

"Vigorón" aka banaaninlehdellä kaalisalaattia (curtido: pilkottua kaalia, tomaattia, sipulia ja chiliä marinoituna
etikassa ja suolassa), keitettyä maniokkia ja paistettua marinoitua possua (joko nahkaa tai lihaa).
Katuruoka syödään useasti muovipussista käsin.

Minulta myös kysytään useasti täällä, että mitä siellä kaukana Suomessa syödään. Vaikeampi kysymys. Olen huomannut taantuvani vastatessani vähintään lapsuuden 80-luvulle. No, aika paljon perunoita ja jotain kastiketta. Ja kalaa, ruisleipää, karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita. Sitten vähän nolottaa. Mutta miten ihmeessä selittäisin nicaragualaiselle, että Suomessa syödään oikeastaan ihan mitä vaan. Sushia, salaatteja, thaimaalaista, intialaista, italialaista. Ja sitten vielä on miljoona erilaista ruokavaliota ja dieettiä. On karppaajaa, paleodieettiä, superfoodia, ketoosia, raakaruokaa…Että ruoka ei oikeastaan enää ole vain ravintoa vaan jotain ihan muuta.

En vain jotenkin pysty kertomaan kaikesta tästä: suoraan sanoen vähän nolottaa. Jatkan siis kalasta, ruisleivästä ja perunasta lätisemistä kun en oikein muutakaan kehtaa…Terkkuja maabrändiryhmälle, joudutte halutessanne vähän päivittämään täällä mielikuvia Suomesta dynaamisena kansainvälisenä luovana innovaatiokehtona. Tosin ei nicaragualaisten mielikuvat Suomesta taida ihan hirveästi kiinnostaa…