Movimiento Comunalin
toimisto vetäytyi kahdeksi viikoksi talvilomalle ja samalla matkasimme Costa
Ricaan ja Panamaan viisumin uusimisreissulle, johon yhdistyi samalla näppärästi
lomat. Blogikin vietti siis hieman
”talvilomaa” (jo tosin ennen lomaa, kiitos vierailijoiden, vatsataudin,
flunssan, nettikatkosten ja aikaansaamattomuuden). Eipä silleen, että täällä
Matagalpassa olisi mitään ihmeellisiä tapahtunut, arki on arkea tropiikissakin.
Jokainen päivä Matagalpassa vapaaehtoistyöntekijänä on kuitenkin hieman
erilainen, eikä oikeastaan kahta samanlaista päivää ole vielä ollut. Ehkäpä taannoinen kesäkuinen keskiviikko
kaikessa sekalaisuudessaan kuvaa jossain määrin hyvin työtehtäviäni ja ”tavallista”
arkipäivääni täällä.
Keskiviikko 27.6.
6.50 Herätyskello herättää (vaikka olen ollut puolihereillä noin viidestä
kiitos ikkunan takana riekkuvien lintujen ja auringon. Aamukolmen aikaan
huutaviin kukkoihin olen jo tottunut). Aamumurojen seurana vetäisen naamaan
viimeiset kuurin antibiootit vatsatautiin, ripustan yön aikana lionneet pyykit,
puen päälle ja lähden kävelemään toimistolle.
8.00 Avaan tietokoneen ja sovin lomista pomoni Janettin kanssa (pari viikkoa
sitten ilmoittivat, että lomat olisivat heinäkuun alussa, mutta loma olikin
siirtynyt viikolla eteenpäin jostain mysteerisestä syystä). Viestittelen
Johanneksen kanssa skypessä lentolippujen vaihtamisesta, sillä en voi soittaa -
saldoni on loppunut. Saan sovittua lomat ja lennotkin saa vaihdettua.
Kirjoittelen hetken kokousmuistiota eilisen päivän hankkeen rehtorien kokouksesta.
Toimistolla on hässäkkää ja ihmisiä lappaa sisään ja ulos, sillä sisäpihan
patiolla on alkamassa tilaisuus kuluttajanoikeuksista.
8.45 Lähden askartelukauppa Mayoniin ostamaan pensseleitä ja käyn samalla lataamassa saldoa puhelimeeni.
Saan lyhyen matkan aikana kuulla olevani muun muassa rakas, kaunis ja vaalea.
Ei vaan Helsingin kaduilla tällaista huomiota, ei. Tosin pärjäisin vallan
mainiosti ilmankin näitä huomionosoituksia.
9.15 Palaan takaisin toimistolle, rakennamme kädet liimassa pomoni kanssa kierrätyspulloista
valmistettavaa tuolia, eli lehmää. Laitamme ”lehmän” patiolle kuivumaan.
|
"Lehmän" liimausta, kierrätyspulloista ja sanomalehdistä valmistettava penkki rakenteilla. |
9.30 Jatkan kokousmuistion kirjoittamista ja skypettelen hetken perheen kanssa.
10.00 Lehmän liimaukset ovat kuivuneet ja maalaamme koko härpäkkeen valkoiseksi.
Jälleen lehmä aurinkoon kuivumaan.
10.15 Toimiston toinen tehonaisista Auxiliadora tulee pyytämään, josko voisin
auttaa häntä valmistamaan mielenosoituskylttejä huomista mielenosoitusta
varten. Lucidia Mantillan kaupunginosassa Matagalpassa mies oli tappanut nuoren
naisen, mikä sai kansalaisjärjestöt vaatimaan jälleen naisiin kohdistuvan
väkivallan ja naismurhien lopettamista. Askartelen mielenosoituskylttejä ”Ni
una muerta más!”.
|
Mielenosoituskylttejä toimistolla |
10.30 Lehmä on jälleen kuivunut ja maalaamme viimeisen valkoisen kerroksen.
Jälleen lehmä saa nauttia tropiikin auringosta.
|
Lehmä ottamassa aurinkoa toimiston sisäpihalla |
11.00 Teen mielenosoituskyltit valmiiksi ja seuraan sivusilmällä kun
radiotoimittajat käyvät haastattelemassa Janettia sekä tämän päivän
kuluttujaoikeustilaisuudesta että huomisesta mielenosoituksesta. Samalla
huoneessa valmistellaan kannanottoa huomista mielenosoitusta varten.
11.30 Jatkan muistion kirjoittamista.
11.45 Lähden lounaalle viereisen
korttelin ravintolaan Johanneksen kanssa. Juttelemme tarjoilijan kanssa siitä,
sataakohan iltapäivällä vai ei. Ulkona on melko kuuma ja painostava ilma ja
tulemme siihen tulokseen, että sataa.
12.15 Pikalounaan jälkeen riennän takaisin toimistolle, nappaan kuivuneen lehmän
kainaloon ja otan kadunkulmasta taksin CECAP:iin, eli MCN:n koulutuskeskukseen,
joka sijaitsee Matagalpan pohjoisosassa. Taksissa matkaseurana on kolme noin
10-vuotiasta pikkupoikaa, jotka haluavat tietää olenko ”gringa” (eli
amerikkalainen) ja yrittivät huijata, että etupenkin pojan nimi olisi ”Koiran Takapuoli”.
Matka on vähintäänkin hilpeän levoton pikkupoikien nahistellessa ja roikkuessa
taksin ikkunoista ulos.
12.30 Perillä CECAP:issa. Hankkeemme järjestämä kierrätyskurssi koulujen
opettajille ja rehtoreille on alkamassa. Jokainen on tuonut vaiheessa olevan lehmänsä
mukaan ja maalaamme pönttöihin täpliä, turpia ja kukkasia. Osa päällystää
vanhoja lasipulloja paperimassalla, osa rakentelee pallonpuolikkaista
kilpikonnia. Välillä syödään liimaisin ja maalisin käsin kaalisalaattia
kanalla. Pinkki sokerimehu, eli pitahaya-mehu on hyvää ja värjää kielen
pinkiksi. Huoneessa on jatkuva puheensorina, hiljaista hetkeä on turha odottaa.
Juttelen opettajien ja rehtorien kanssa, otan valokuvia ja maalaan omaa
lehmääni. Lopuksi kerään osallistujalistat.
|
Tästä lehmästä tuli sininen. Toinen opettaja kirjoittaa paperille, miksi kierrätys on tärkeää.
Työpajassa opittuja asioita opetetaan hankkeen koulujen oppilaille ja kouluissa järjestetään
kierrätyskilpailu opituista asioista. |
|
Sinunkin verorahoillasi rakennettu lehmä vaiheessa. |
|
Lehmä melkein valmiina. Eivät menneet vuodet kuvataideopistossa
hukkaan, ei :D |
|
Maestra Fátiman lehmästä tulikin pupu ja pullo sai
sanomalehti-liima-kuorrutuksen. Kuivumisen jälkeen pullot maalattiin. |
16.20 Nappaan taksin takaisin toimistolle ja yritän taiteilla märkä lehmä, märkä paperimassainen pullo, laukku ja osallistujalista sylissäni, jotten olisi aivan maalissa. Taksimatka
maksaa 15 cordobaa, eli noin 0,5 euroa.
16.30 Takaisin toimistolla. Esittelen ylpeänä lehmää ja pohdimme yhdessä miten
päällystämme istuinosan. Samalla juttelemme huomisesta mielenosoituksesta ja
muista tulevista tehtävistä.
16.45 Matkaamme toimistolta kohti Parque Morazania, eli keskuspuistoa. Siellä on
”plantón” seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, eli mini-pride. Puistosta löytyy
kavereitani: Toby, Lucy ja Yessica. Iloitsen hyvästä ilmapiiristä ja jutustelen
kavereiden kanssa.
|
Paikallisessa "pridessa" iloinen meininki. |
|
Lucyllakin on hauskaa. |
17.20 Saavun kotiin juuri ennen ukkosmyrskyä. Pohdin, miten priden teltat
kestävät sadetta…Juttelen taloudenhoitajamme Carmenin kanssa niitä ja näitä,
aivan ihana muchacha. Puhuu tosin niin sakealla nicaragualaisella aksentilla, että edelleen on välillä vaikeaa saada selvää.
|
Carmen. Itse tykkäsin kuvasta, jossa Carmen hymyilee, mutta tämä kuva oli
Carmenin lemppari. |
17.30 Möllöttelen kotona facebookkaillen, luonnostellen blogitekstiä ja lukien
päivän uutisia ärsyttävän hitaan netin avustuksella.
18.10 Hihittelen hetken lenkiltä saapuvalle litimärälle Johannekselle ja totean,
että pitäisi varmaankin nukkua enemmän.
18.45 Lähdemme kahville Tobyn ja Johanneksen kanssa Seleccioniin suunnittelemaan
viikonlopun reissua Somotoon (siirtyi edelliseltä viikonlopulta vatsataudin
takia, samalla matkaseurakin vaihtui suomalaisesta australialais-kanadalaiseen).
Kanelilatte on hyvää. Ihmettelemme, miten nopeasti aika on mennyt.
20.45 Takaisin kotona.
20.46 Saan lievän primitiivireaktion, sillä Johannes oli jättänyt tiskipöydälle tonnikalapurkin,
joka oli poissa ollessamme hankkinut ystäväkseen noin 1 000 pikkumuurahaista. Seuraa
eliminointioperaatio.
21.00 Muistan, että huomenna pitää olla normaalia aikaisemmin töissä kun on
mielenosoitus ja että espanjan läksyt on tekemättä.
22.00 Läksyt ovat edelleen tekemättä, tunti vierähti artikkeleita lukiessa ja
netissä roikkuessa. Päätän tehdä ne huomenna lounaalla ja käyn suihkussa
(vaikkakin nicaragualaiset kauhistelevatkin tätä: pimeän tulon jälkeen ei saisi
käydä suihkussa - siitä sairastuu kuulemma. Johannekselta oli hänen töissään
kysytty, että oliko toimiston naapurissa asuva 40-vuotias narkkari kuollut
siksi, että hän oli käynyt iltakymmeneltä suihkussa. Tuskinpa. Lisäksi kuumalla
ilmalla ei saisi missään nimessä juoda kylmiä juomia. Siitä saa vähintään
flunssan.)
22.45 Käyn nukkumaan (edelleen hengissä suihkun jälkeenkin) hyttysverkon alle.
Kaupunki on jo hiljentynyt ulkona, harvinaisesti vain heinäsirkkojen siritys
äänimaisemana. Usein naapurikorttelissa majailevat yökerhot pitävät huolen
siitä, että nukkuminen ilman korvatulppia on mahdotonta.
Tällä viikolla töissä on
järjestetty kierrätyskilpailua kouluihin ja valmisteltu ympäristökurssien
järjestämistä: laskettu ja lajiteltu materiaaleja, valmisteltu dokumentteja ja
muistuteltu kouluja loppuviikon vierailuista. Kalenterista löytyy myös
rehtorikokousta, muistion
kirjoittamista, taimitarhadiagnoosia ja ympäristödiagnoosia Lucidia Mantillan
kaupunginosasta. Aika ei siis käy pitkäksi tälläkään viikolla. Yllätyksekseni
olen huomannut tunnistavani jo joitain paikallisia puulajikkeiden taimia, kuten
marangon ja guavan. Kuka olisi uskonut! En ainakaan minä.