Pieniä muurahaisia ja liikkuva koulu

Blogissa on kirjoiteltu jo säästäkin, mutta työjutut ovat jääneet vähäisemmälle. Joten viikonlopun kunniaksi työjuttuja, olkaas hyvät! Lupaan kautta kiven ja kannon ryhdistäytyä myös blogin päivittämisessä, kirjoitusaiheitakin on kertynyt jo niin paljon, että tuskin ehdin kaikesta kirjoittaa ennen täältä lähtöä.

Työskentelen vapaaehtoisena lähinnä Movimiento Comunal Nicaragüensen (MCN) ympäristökasvatushankkeessa, mutta parina päivänä kuukaudessa työskentelen myös Guanucan kaupunginosassa Las Hormiguitas lastenkeskuksessa (joka on myös osa MCN:n toimintaa).  Oulu-Matagalpa-seura tukee seuran toimintaa kummilapsiohjelman kautta.

Seuran sivuilla on työn taustaa ja tarkoitusta esitelty vallan oivallisesti, joten copy-pastea, ollos hyvät:

Las Hormiguitas on espanjaa ja tarkoittaa pieniä muurahaisia. Juuri sellaisia ovat tukemamme kaduilla työskentelevät lapset. Jo parin kymmenen vuoden ajan nicaragualainen Las Hormiguitas -lastenkeskus on auttanut pieniä työläisiä ja ohjannut heitä koulutuksen pariin. Oulu-Matagalpa-ystävyysseura on tukenut lastenkeskusta kaikki nämä vuodet.

Kadulla työskentelevät lapset eivät usein voi käydä koulua säännöllisesti ja täysipainoisesti. He joutuvat tekemään töitä pienestä pitäen osallistuakseen perheensä toimeentulon hankkimiseen. Nuorimpienkin päivät saattavat venyä pitkiksi, kun töitä tehdään kukonlaulusta iltamyöhään. Suurin osa työskentelee kaduilla kiillottaen kenkiä, juoksupoikina sekä kaupitellen syötävää, juotavaa tai tavaroita. Osa auttaa vanhempiaan näiden työssä tai hoitaa sisaruksiaan.

Nicaraguassa koulunkäynti on periaatteessa ilmaista ja pakollista, mutta käytännössä isolla osalla lapsista ei ole siihen mahdollisuutta. Esteeksi koulunkäynnille saattavat muodostua kallis koulupuku, vihkojen ja kynien puute tai paljaat varpaat, joiden suojaksi vanhemmilla ei ole varaa ostaa kenkiä. Lisäksi useat koulut perivät edelleen lainvastaisia lukukausi- tai kirjoittautumismaksuja.

Koulutuksen puute tarkoittaa menetettyä tulevaisuutta. Ilman luku- ja kirjoitustaitoa lasten ja nuorten on vaikea tavoitella parempaa huomista. Ilman koulutusta köyhyys periytyy, ja heidänkin lapsensa kulkevat Matagalpan katuja kengänkiillotuspenkki olallaan tai arpanippu kädessään.

Las Hormiguitas

Lastenkeskuksessa on rekisteröityneenä yli sata lasta, jotka saavat apua koulunkäyntiin, tukiopetusta ja psykososiaalista tukea. Lisäksi keskus tarjoaa arvokkaan paikan lapsille olla lapsi, leikkiä ja kasvaa turvallisessa ympäristössä. Lastenkeskuksessa työskentelee kaksi opettajaa ja yksi psykologi ja vaihteleva määrä vapaaehtoisia. Lisäksi lapset voivat lainata kirjoja keskuksen kirjastosta.  Toistaiseksi suurimman vaikutuksen keskuksen toiminnassa minuun on tehnyt sen henkilökunnan motivoituneisuus ja se, miten hyvin lapset viihtyvät keskuksessa: siellä on totisesti lämmin ja kannustava ilmapiiri. Lisää keskuksen toiminnasta voi lukea Oulu-Matagalpa-seuran kotisivuilta.

Lisäksi keskuksella on belgialaisen kansalaisjärjestön rahoittama liikkuva koulu (la Escuela Móvil), jonka tarkoituksena on tavoittaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat lapsityöläiset. Lapset työskentelevät mm. katumyyjinä, kengänkiillottajana ja Matagalpan kaatopaikalla hoitamassa näppärästi kierrätyksen: keräämässä roskamassan seasta itselleen ruokaa, vaatteita ja kaikkea mahdollista myytäväksi kelpaavaa. Nämä lapset eivät välttämättä käy lainkaan koulua ja osa lapsista asuu kadulla. Näiden lapsien kanssa tuli vietettyä tällä viikolla tiistai-aamu ja torstai-iltapäivä liikkuvan koulun matkassa.

Tiistai-aamu alkoi koulun pakkaamisella avolavan kyytiin. Koulu on pyörillä kulkeva iso painava ”laatikko”, josta aukeaa liitutauluja, joihin on kiinnitetty erilaisia pelejä, jotka innostavat lukemaan ja laskemaan. Koulu saatiin rutiinilla heivattua lavalle, jonne allekirjoittaneen ja tutustumiskäynnille tulleen Johanneksen (kuvat ovat Johanneksen ottamia) lisäksi pakkaantui kolme muuta vapaaehtoista ja kuutisen lastenkeskuksen vanhempaa lasta, jotka vastapalvelukseksi saamastaan tuesta opettavat vielä heikoimmassa asemassa olevia lapsia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.

Auto kiemurteli kaupungin läpi kapealle hiekkatielle, joka johti kaupungin kaatopaikalle. Päivä oli harmaa, joka vain lisäsi sitä maailmanlopun vaikutelmaa, joka iskeytyi verkkokalvoille saavuttuamme perille: tasainen massa roskia, savua, lehmiä, valtavasti sysimustia korppikotkia, koiria ja aikuisia ja lapsia tonkimassa roskien seasta jotain, jonka voisi myydä eteenpäin tai syödä. Ympärillä kohosi Matagalpan tuttu ja turvallinen vuoristomaisema, mutta todellisuus tuntui joltain aivan muulta. Kyllä siinä oli suomalaisella kermaperseellä kyynelissä nieleskelemistä.

Korppikotkat, koirat, lehmät, aikuiset ja lapset hoitamassa kierrätystä Matagalpan kaatopaikalla

Koulu saatiin purettua alas ja lähdimme hakemaan lapsia koulutielle. Osa lapsista ei pystynyt tulemaan, sillä he eivät voineet jättää työskentelyä hetkeksikään, osa juoksi koulun luokse innoissaan heti sen nähtyään.  Muutamaa ujompaa piti hieman houkutella erikseen. Pian koulun ympärille olikin jo kasaantunut iso joukko lapsia noin kuudesta ikävuodesta kuuteentoista ja meininki oli kuin missä tahansa koululuokassa konsanaan. Muutama äiti ja lapsi tulivat hakemaan puhdasta vettä, jota olimme myös tuoneet mukanamme saavillisen.

Tämä tyttö ei ehtinyt kouluun työnteolta

Liikkuva koulu

Koulutunnit käynnissä

Tällä kertaa askarreltiin myös tuulimyllyjä

Välillä piti juosta takaisin töihin kun uusi roskakuorma saapui

Tuuliviiri valmiina, äidinkielen vuoro

Matikkapelejä

"Hyvä, ihan oikein! Mites toi seuraava: jos sulla on 5 ja lisäät siihen 0, niin paljonko sulla on?"

Torstaina liikuimme koulun kanssa Matagalpan reunalta löytyvälle Sabadellin asuinalueelle. Siellä suurin osa lapsista käy töiden lisäksi myös koulussa. Liikkuva koulu keskittyykin opetuksen lisäksi myös lasten terveen itsetunnon tukemiseen. Tarjolla on muun muassa luovaa terapiaa, tietoa lasten oikeuksista ja seksuaali- ja terveyskasvatusta. Sabadellissa askartelimme äitienpäiväksi sydänkortteja ja leikimme "mama dice" -leikkiä.


Liikkuvan koulun työ on aivan uskomattoman tärkeää ja tulin erittäin vakuuttuneeksi sen toiminnasta. Samalla myös turhautuneeksi, sillä aikaisempien viikoittaisten käyntien sijaan liikkuva koulu voi bensarahojen puutteen vuoksi jalkautua lasten pariin enää vain joka toinen viikko. Kaatopaikan lapset saavat siis opetusta enää kahtena aamupäivänä kuukaudessa viikoittaisen käynnin sijaan. Bensarahojen puutteen vuoksi siis (henkilökunta ja koulu olisivat käytössä). Täällä summa on suuri, mutta Suomessa tuskin. - sääli siis, että opetuksen jalkautuminen jää niinkin pienestä asiasta kiinni.

Koulu koottuna ja palaamassa Las Hormiguitasiin

Ensi viikko tuo tullessaan hieman erilaisia työtehtäviä. Olemme järjestäneet ympäristökasvatushankkeeseen osallistuvissa kuudessa koulussa piirustuskilpailun, johon osallistuu yli 800 lasta. Aiheena on kierrätys. Ensi viikolla on luvassa tuomarointi kouluissa: jokaisesta luokasta valitaan kaksi voittajaa. Loppuviikosta silmissä viliseekin varmasti piirustuksia roskapöntöistä nukkumaan mennessäkin.

Hasta la próxima!