Rantaelämää ja töitä

Mennyt viikonloppu vierähti Tyynenmeren mahtiaaltoja ihaillessa Las Peñitasin kalastajakylässä Nicaraguan länsirannikolla. Olisin voinut helposti unohtua sinne pidemmäksikin aikaan leikkimään rantakoirien kanssa, keräämään simpukoita rantahiekasta, ihmettelemään suuria aaltoja ja pelottavia merivirtoja, pällistelemään värikkäitä rapuja mangrove-metsän siimeksessä ja muita hassuja otuksia. Lisäksi rannikko oli muutenkin kuin toisesta maailmasta: tasaista, kuumaa ja kosteaa. Matkalla täyteen ahdetun vanhan amerikkalaisen koulubussin ikkunoista näkyi savua tupruttelevia tulivuoria ja raikkaan vihreäksi muuttuneita tasankoja. Kaunis tämä maa.

Las Peñitas, lähes autiot rannat ja Tyynenmeren tyrskyt

Nämä kaverukset meinasin napata kotiin mukaan

Kurkikaveri mangrovessa

Ravut puussa

Simpukankuoria ja merta, mitä sitä ihminen muuta tarvitsee...

Uusi liskovauvaystävä ja punanaamainen etvo

Leónin bussiasemalla leikkimässä saunaa

Jottei vallan unohtuisi, mitä tulin tänne tekemään, ajattelin valottaa teille myös hieman lisätietoja Movimiento Comunal Nicaragüense -kansalaisjärjestöstä (MCN), jossa työskentelen. MCN on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö, joka pyrkii puolustamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä aktivoimaan ihmisiä ratkaisemaan omien asuinalueidensa ongelmia. Järjestö on valtakunnallinen ja sen toimialaan Matagalpassa ovat kuuluneet mm. terveydenhuollon hankkeet, lasten tukiopetuksen järjestäminen, oikeusapuneuvonta, ympäristöasiat, kunnallistekniikan kehittäminen ja asuntojen rakentaminen hirmumyrskyssä kotinsa menettäneille. Tällä hetkellä oman ajoittain ontuvan empiirisen havainnointini perusteella järjestössä on meneillään mm. naisten ja nuorten ryhmiä ja seksuaali- ja terveyskasvatusta. Lopulta vain pieni osa järjestön toiminnasta on hankemuotoista.  Järjestön kantavana toiminta-ajatuksena on auttaa ihmisiä auttamaan itse itseään ja aktivoida heitä tiedostaviksi ja aktiivisiksi kansalaisiksi muun muassa lisäämällä tietoa ja luomalla verkostoja.

Movimiento Comunal Nicaragüensen toimistotalo

Toimistolla pyörii sen verran sekalainen porukka ihmisiä, että on välillä hieman vaikeaa hahmottaa, ketkä ovat vakiokalustoa. Hieman yli kymmenen ihmistä olen saanut ynnättyä toimistolla työskentelevien määräksi. Hanketyöskentely on melko erillään toimiston omista rutiineista ja sinällään harvoin tuleekin työskenneltyä muiden kuin pomoni Janettin kanssa.  Lisäksi toiminta on suurimmalta osin suoraan kentällä eikä maailmaa parannetakaan toimistosta käsin, vaan maaseudulla, kylissä, kouluissa ja kaupunginosissa - siellä missä ihmiset ovat.

Iltapäivisin toimistolla pyörii myös lauma kiljuvia lapsia taekwondo-harjoituksissaan, mikä on mitä riemastuttavinta pällisteltävää: sinne tänne sinkoilevia lapsia, jotka huitovat ilmaa ja välillä myös toisiaan. MCN vuokraa tilojaan taekwondolaisten lisäksi myös ainakin teatteriryhmälle, lastenpsykologille ja kukkakaupalle, joten vilskettä riittää. Tänään metsästettiin esimerkiksi aamupäivällä kuollutta rottaa porukalla - tylsää ja hiljaista päivää ei ole vielä ollut.

Taekwondo-harjoitukset käynnissä

Tällä viikolla töissä on luvassa vielä muun muassa kierrätysroskiksen tarvikkeiden hankkimista ja valmistamista (jälleen sosiologin ydinaluetta), ”informaatiojulisteen” eli muralen teko (askartelua!) ensi viikonlopun Rio San Juanin ympäristöjuhlaa/foorumia varten, piirustuskilpailun viimeisten koulupalkintotilaisuuksien hoitamista,  ensi viikon piirustuskilpailun finaalin palkitsemistilaisuuden valmisteluja, ensi viikon ympäristöpäivän tiimoilta kokoustamista kunnan ympäristötoimijoiden kanssa, uutisen kirjoittamista ja muutamia hankehallintoon liittyviä asioita. Haipakkaa siis tulee olemaan ja viikonloppu vierähtää mystisellä etelän rajajoella töitä tehden. Tosin vielä hieman epäilyttää, miten sinne pääsemme, sillä a.) Rio San Juan on kai noin 8 tunnin matkan päässä b.) bussia ei ole vielä varattu c.) majoitusta ei ole varattu d.) Rio San Juaniin tulee noin 20 000 ihmistä ympäri Nicaraguaa. Aikaisempi Hanne olisi kaikessa järjestelmällisyydessään jo hieman stressaamassa, mutta lattari-Hanne on odottavalla mielellä - eiköhän asiat jotenkin lutviinnu.