Sadetta ja maagista realismia

Matagalpan ympärillä on jo pari viikkoa pyörinyt lupaavan näköisiä sadepilviä, mutta sade ei vain ole tullut. Päivät ovat olleet kuumia ja tukalia, odottavia. Tänään kuitenkin iltapäivällä joku avasi vihdoin vesihanat ja kadut täyttyivät vedestä. Ehkä talvikin tulee hiljalleen. Täällä on kaikki melkolailla päinvastoin vuodenaikojen kannalta: kesä kuuma ja kuiva kun Suomessa on talvi, ja sadekausi eli talvi kun Suomessa on kesä. Talvella on täällä vehreämpää, sillä monet puut pudottavat kuivuuden takia lehtensä kesällä.

En saa vielä tästä maasta oikein täysin selvää. Vaikka olenkin jo hissukseen tykästynyt. Samalla maa luisuu kaiken ymmärryksen tuolle puolen ja katsoo hieman vinosti irvaillen kun se toisaalta ottaa tiiviiseen otteeseen haluten kertoa kaiken heti ja kovaan ääneen. Ehkä en ole vielä oppinut kuuntelemaan oikein ja kysymään oikeita asioita. Mutta onneksi minulla on aikaa ottaa selvää - sitä kerrankin on riittävästi!

Jotain maagista tässä maassa on, maagista realismia. Olkoonkin, että Allende ja Márquez kirjoittivat toisaalla, on minulle tarinoissa ja tässä todellisuudessa jotain samaa: henkistä, mystistä ja tavoittamatonta, joka on samalla niin selvää ja läsnä. Kuumuutta, monitahoisia ja vahvoja perhesiteitä, sateen odotusta. Sade tuo raikkautta ilmaan ja vehreyttä, pyyhkiessään samalla teitä ja taloja paikoiltaan, saaden joen unohtamaan uomansa. En vielä oikein ymmärrä, millaiset sateet saavat tuon piskuisen vesinoron suuren joenuoman pohjalla tulvimaan yli äyräiden, mutta veikkaan, että tulen vielä näkemään.

Muuten ei mitään uutta Matagalpan sadepilven alla - ensimmäisestä tropiikkiflunssasta selviytyminen (totisesti mukavuusalueen ulkopuolella ilman sen kummempaa magiaa), superkuun ja gekkojen pällistelyä, määrittämättömiä vesikatkoja, vaputtomuutta, kukkulalle kiipeämistä, omituisten hedelmien syömistä, kuistinnurkalta löytyvän linnunpesän ihmettelyä, orastavaa sosiaalista elämää ja töitä. Tällä viikolla on myös luvassa matka pääkaupunkiin Managuaan hoitamaan viisumiasioita ja tutustumaan KEPA:n maatoimistoon ja Suomen suurlähetystöön.

Lupaavia sadepilviä

Melkolailla arkea siis, jos blogipostauksen aiheeksi valikoituu kaiken keskeltä sää.