Mujeres unidas jamás serán vencidas

Kysyin kolmelta nicaragualaiselta ystävältäni, mikä heidän mielestään Nicaraguassa mättää eniten tasa-arvon kannalta. Sain jokaiselta eri vastauksen: turvattomuus kadulla, seksuaalinen häirintä (kotona, koulussa, työpaikalla, kadulla...) ja katolinen kirkko.

Valinnanvaraa riittääkin, sillä Nicaraguassa naisilla ei mene eri mittareilla mitattuna kovinkaan hyvin. Tilastot näyttävät tylyjä lukuja: arviolta yli puolet naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, neljännes raskauksista on teiniraskauksia. Machismo tappaa edelleen vuosittain aivan liikaa naisia. Kaduilla ei voi välttyä seksuaaliselta häirinnältä. Abortti on kaikissa tapauksissa laiton, vaikka kyseessä olisi raiskattu 10-vuotias tyttö. Naisen paikka on vielä useasti kotona nyrkin ja hellan välissä. Tällä kertaa tarjolla on onnellisuushehkutuksen vastapainoksi aimo annos maailmantuskaa ja satunnaisia havaintoja sukupuolten välisestä epätasa-arvosta vapaaehtoisen arkielämän keskeltä.

Nyrkin ja hellan välissä

Kesäkuussa osallistuin Movimiento Comunalin naisille järjestämään poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien työpajaan. Tilaisuuden aluksi kysyttiin, ovatko oikeudet naisille ja miehille samat. Harvinainen hiljaisuus laskeutui sisäpihalle. Lopulta muutamia vastauksia: ei, ei, kyllä, ei. Yksi naisista rohkeni sanomaan, että periaatteessa kai pitäisi olla, mutta kun käytännössä tämä ei ihan niin ole.

Ryhmätöitä tehdessä meidän ryhmämme sai pohdittavaksi tarinan, jossa maissiosuuskunnassa työskentelevä nainen olisi halunnut osallistua kylätoimikuntansa kokouksiin. Mutta. Vaikka mies oli työttömänä ja katsoi kotona televisiota kaiket päivät, naisen tuli pitää koti siistinä, pestä pyykit, tehdä ruokaa, huolehtia lapsista ja tuoda vielä maissi pöytään. Aikaa poliittiselle aktiivisuudelle ei jäänyt. Ryhmän naisilta kysyttiin, mitä vinkkejä he antaisivat tarinan naiselle. Ensimmäisenä annetun vinkin mukaan naisen pitäisi herätä aamulla aikaisemmin jotta hän ehtisi tehdä kotityöt aamuyöllä valmiiksi. Näin kuulemma vinkin antanut nainen itse tekee. Kyllä siinä taas oli länsimaisella suhteellisen tasa-arvoiseen yhteiskuntaan tottuneella feministillä kielessä pureskelemista. Lopulta hieman johdateltuna pohdittiin, että voisikohan lapsia laittamaan tekemään kotitöitä ja jopa hieman vinkata, että mieskin voisi osallistua. Miehelle voisi ainakin kertoa, miksi olisi tärkeää päästää nainen kotoa osallistumaan kokouksiin.

Machismo tappaa

Juttelin viime viikolla 18-vuotiaan nuoren naisen kanssa. Hän haaveili kosmetologin urasta ja siitä, että pääsisi muuttamaan pois kotoa. Koulunkäynti oli jäänyt kesken jo aikoja sitten erinäisistä syistä: äiti ei ollut antanut rahaa kuin bussilippuihin kaupunkiin, jossa koulu oli, eikä pelkällä oppimisen ilolla pystynyt ravitsemaan kehoa. Toisella yrityksellä koulunkäynti tyssäsi kenkien puuttumiseen. Veljet kyllä kuulemma saivat lounasrahat, eikä vaatteista ollut pulaa. Tyttö kävi Managuassa pyörähtämässä 16-vuotiaana paremman elämän ja palkan toivossa kotiapulaisena, mutta tytön pomon ahdisteltua tyttöä seksuaalisesti oli tämän palattava Matagalpaan takaisin kotiin, jossa häntä lähinnä pahoinpideltiin henkisesti. Tyttö ei myöskään saa cedulaa eli henkilökorttia, jolla voisi ehkä saada paremman työpaikan: kortin myöntäjät tietävät hänen kannattavan liberaalipuoluetta, joten muun muassa äänestysoikeuden ja matkustusluvan antavasta henkilökortista on turha haaveilla.

Rakkaudesta se hevonenkin potkii

Kesäkuussa Lucidia Mantillan kaupunginosassa 26-vuotias Carolina Vargas sai surmansa yli 20 puukoniskusta. Naiselle tuttu mies menetti hermonsa, sillä nainen ei ollut halunnut harrastaa seksiä tämän kanssa. Matagalpan kaduilla alkoi liikkua huhuja: nainen tykkäsi juoda olutta ja liikkui vähän hämärissä piireissä. Oma vika. Nicaraguassa on voimissaan vahva väkivallan kulttuuri: isä lyö äitiä ja lapsia, äiti lyö lapsia, lapset lyövät toisiaan, kaikki lyövät koiraa. Arviolta yli puolet naisista on elämässään kokenut fyysistä väkivaltaa. Liian monelle väkivalta on arkipäivää ja näistä aivan liian monelle väkivalta on edelleen merkki välittämisestä: rakkaudesta se hevonenkin potkii. Naisiin kohdistuva väkivalta ei suinkaan ole vähentynyt vaan on jatkuvassa kasvussa. 80-luvun lopussa päättynyt sisällissota vain vahvisti väkivallan kulttuuria ja perinteisiä sukupuolirooleja.

Kesäkuussa osoitettiin mieltä oikeustalon edessä: Carolina Vargasin
murhanneelle miehelle vaadittiin kunnollista tuomiota

"Oikeutta naisille, vankila murhaajille",
"Riittää jo väkivallan oikeuttaminen"

Murhatun 8-vuotias tyttö kävi myös jättämässä viestinsä oikeustalon
portinpieleen: "pyydän oikeutta äidilleni".

Väkivallan nujertamista ei lainkaan auta vallalla oleva rankaisemattomuuden kulttuuri: poliisi ja oikeuslaitos eivät jaksa innostua syyllisten tuomisesta oikeuden eteen. Hyviä veljiä myös suojellaan: Leónissa yliopistossa professori raiskasi oppilaansa, mutta edes poliisitutkintaa ei ole tarjolla; San Rafael del Nortessa taas gynekologi raiskasi potilaansa - paikallishallinto päätyi suojelemaan raiskaajaa. Matagalpan yhden koulun rehtori on häirinnyt seksuaalisesti oppilaitaan, mutta jatkaa edelleen pestissään. Näin pari pisaraa valtamerestä poimittuna. Nicaraguassa on kyllä pyritty tarttumaan aiheeseen luomalla kesäkuussa laki naisiin kohdistunutta väkivaltaa vastaan, mutta lain toimeenpanemiseen ei olla resurssoitu lainkaan. 

Kuoli ja synnytti jumalan tahdosta

Viime viikon perjantaina kävimme Matagalpan eri naisryhmien kanssa osoittamassa mieltä pääkaupungissa Managuassa abortin kriminalisointia vastaan. Kiersimme oikeustalon, terveysministeriön, viestintäministeriön, poliisin ja eduskunnan edessä huutamassa iskulauseita ja lukemassa kannanottoja. Abortti on Nicaraguassa ollut kielletty vuodesta 2006, kiitos vallassa olevan sandinistisen puolueen liittoutumisen katolisen kirkon kanssa äänien toivossa. Sinällään erikoista, sillä sandinistinen vallankumous sisälsi lupauksen tasa-arvosta enkä oikein keksi tylympää tapaa sylkeä päin naisväestön naamaa. Tämä populistinen, epädemokraattinen ja ihmisoikeuksia loukkaava päätös tappoi jo heti seuraavana vuonna 2007 arviolta 80 naista raskaudenajan komplikaatioihin - abortti olisi pelastanut näiden naisten hengen. Vuonna 2009 abortin teosta oikeuden edessä syytettyinä taas oli 96 naista. Erityisen tylyn tilanteesta tekee se, että myös terapeuttinen abortti on kielletty. Ei auta, vaikka raskaana olevan naisen henki olisi vaarassa tai raskaus olisi saanut alkunsa raiskauksesta. Ei vaikka kyseessä olisi 10-vuotias insesmin uhri. Rikkaimmilla naisilla on mahdollista matkustaa Costa Ricaan tai muihin naapurimaihin tekemään abortti, köyhimmillä mahdollisuutena on synnyttää tai riskeerata oma henki puoskareiden käsissä. Lääkärit eivät enää uskalla tehdä abortteja, sillä he voivat menettää toimilupansa ja tulla itsekin syytetyiksi.

Ei kirkon,
ei valtion,
vartaloni on minun.

Tämän viikon tiistain vietin UNAN:in (Universidad Nacional Autónoma de Nicaragua) seminaarissa, jossa käsiteltiin abortin kriminalisointia naisten oikeuksien näkökulmasta. Opin muun muassa, että vuonna 2011 terveysministeriön mukaan 1453 10-14-vuotiasta tyttöä raiskattiin Nicaraguassa. Opin myös, että joidenkin seminaariin osallistujien mielestä ihmisten ei pitäisi leikkiä jumalaa. 10-vuotias raiskattu raskaana oleva tyttö on selkeästi jumalan tahto, älkööt siihen ihmiset puuttuko! Katolisen kirkon lisäksi Nicaraguassa rellestävät myös evankeliset liikkeet: uskonto näkyy ja kuuluu kaikkialla koulubussien tarroista tervehtimiseen: "kuuluu hyvää, kiitos jumalan". Uskonto tuo nicaragualaisten elämään paljon hyvää, mutta seminaarissa puhunut nainen jaksoi muistuttaa, ettei minkään ryhmän uskonnon pitäisi vaikuttaa valtion lainsäädäntöön.

Abortin täyskieltoon tuo oman lisämausteensa käytännössä olematon seksuaali- ja terveyskasvatus. Kasvatus on täysin opettajasta kiinni, tähän ei ole varattu kouluissa resursseja ja pahimmassa tapauksessa ”kasvatus” on uskonnollista propagandaa, jossa kondomit manataan syvimpään helvettiin. Lisäksi Ortegan hallinto on kieltänyt kansalaisjärjestöjä järjestämästä seksuaali- ja terveyskasvatusta kouluissa. Luin keväällä myös Global.finlandin artikkelista, että jonkun yli-innokkaan piispan ansiosta Matagalpan apteekeista olisivat kondomit kadonneet. Kysyin tähän tarkennusta naisverkostoon kuuluvilta kavereiltani: kondomit tosiaan ovat kadonneet suurimman osan apteekeista hyllyiltä. Muutamista kaupoista näitä kuulemma vielä saa, mutta paljon kalliimmalla. Kondomien lisäksi jälkiehkäisypillerit ovat kuulemma kadonneet täysin. Kiitos piispa, kiitos.

Performanssi Managuassa eduskunnan edessä, performanssiin kuului myös
katolisen kirkon piispa, joka roikotti koulutyttöä leteistä.

Tästä päätellen ei liene yllättävää, että olen myös tavannut aivan liian monta nuorta naista, jotka ovat saaneet lapsensa alle 16-vuotiaina. Ei siinä muuten mitään, mutta kun tämä useasti tarkoittaa sitä, että koulut jäävät kesken. Isät taas useasti häipyvät kuvioista alkumetreillä ennen lapsen syntymää ilman minkään sortin elatusvelvollisuutta. Siinähän sitten, teinityttö kasvattamassa lastaan tai lapsiaan yrittäen jostain riipiä elantonsa. Teiniraskaudet ja niihin johtavat syyt ovatkin mielestäni yksi pahimpia Nicaraguan epätasa-arvoa ylläpitäviä ja köyhdyttäviä rakenteita. Nuorilla tytöillä ja naisilla ei ole tietämystä ja koulutusta seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, ehkäisyvälineet eivät ole saatavilla tai miehet eivät halua niitä käyttää tai joissain tapauksissa äitiys nähdään mahdollisuutena itsenäistyä ja tulla hyväksytyksi omassa yhteisössä. Kuitenkin valitettavasti itsenäistymismahdollisuudet ovat aikalailla hiljaiset kouluttamattomana lasten pyöriessä jaloissa. Julkisesta päivähoidosta tai sosiaalietuuksista ei täällä voi edes uneksia.

Ota valta käsiisi, jotta voimme valita

Jottei kirjoitus aivan täysin itkuvirreksi muuttuisi, on todettava, että positiivista Nicaraguassa ovat aktiiviset naisverkostot. Toki tässä vaiheessa on myös tunnustettava, että asun Nicaraguan feminismin mekassa. Täältä pohjoisen vuorilla feministinen aate hengittää voimakkaimmin ja vapaimmin. Kaikki paikalliset kaverini ovat aktiivisia naisverkostojen jäseniä. Matagalpan kaduilla feminismi näkyy joka paikassa: graffiteissa julistetaan, että machismo tappaa ja että vallankumouksen tulisi olla feministinen. Ravintolan vessan julisteessa printtiteksti kertoo, että oikeiston ja vasemmiston machismolla ei ole mitään väliä, machismoa kaikki tyynni. Julisteen mukaan myös jos nainen sanoo ei, tämä tarkoittaa ei. Erityisen suuret aplodit saavat upeat performanssit naisten oikeuksista. Esimerkiksi viime vuonna naisverkoston jäsenet kulkivat pillien ja punaisten korttien kanssa kaduilla ja jos miehet huutelivat naisille, vetivät naiset punaisen kortin esiin ja puhalsivat pilliin: ”Ulos pelistä seksuaalisen häirinnän vuoksi!”. Monesti naisten oikeuksien lisäksi ajetaan myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

"Olet kaunis puolustaessasi oikeuksiasi."

Paljon on siis vielä tehtävää Nicaraguassa tasa-arvon toteutumiseksi, etenkin kun suunta moneltakaan osalta ei ole lainkaan oikea. Kaikki tämä huolimatta siitä, että Nicaraguaa ei tällä hetkellä kuulemma johda oikeasti Ortega, vaan tämän puoliso Rosario Murillo. Kysyin työkavereiltani taannoin, että mikä valtakunnan ensimmäisen naisen rooli oikeastaan on. ”Presidenta”, kuului vastaus.

Taistelu jatkuu.