Alas ja ylös

Viimeisen kahden viikon aikana:

Oli niitä päiviä, jolloin töiden jälkeen en jaksanut tehdä mitään muuta kuin möllöillä kotona ja tuijotella televisiosta amerikkalaisten dubattujen sarjojen ja telenoveloiden virtaa. Espanjaksi kommunikoiminen takkuili, yöllä en saanut nukuttua, kaikki ruoka oksetti ja perhettä ja ystäviä oli kauhea ikävä. Ei ollut mitään tekemistä, eikä lopulta mitään olisi voinutkaan tehdä, sillä parasiitteihin syöty antibiootti vei kaikki voimat ja sai oksentamaan. Dengue-hyttysiä tuntui taas tulevan ikkunoista ja ovista, ihoni ärsyyntyi hyttysmyrkystä. Koti oli noin 10 000 kilometrin päässä linnuntietä ja mintunvihreät seinät kaatuivat päälleni.

Koti siellä jossain, vuorten ja valtamerten takana.

Matkalla valvomaan ympäristökurssien toteutumista

Herkullisia enchilladoseja ja naurua kielikoulun tiistaiaktiviteetissa

Sitten tuli taas niitä päiviä, jolloin huono olo meni pois, sain nukuttua yöllä ja illat täyttyivät ystävien näkemisestä, uusista tuttavuuksista ja naurusta. Espanja soljui taas mukavasti, joitain ruokaakin sain alas. Juttelin Skypessä ystävien ja perheen kanssa. Pihan hassut mini-pulut viihdyttivät, ja taivaalla muodostui mitä mielikuvituksellisempia mustia pilviä kiitos Karibian meren hurrikaanien. Kollegoiden synttärilounaalla syötiin jälleen sunnuntaisoppaa ja kestokakkua, juotiin pinkkiä pitahaya-mehua ja törkeän hyvää kahvia. Töissä innostuin ympäristökurssien seurannasta ja sain vaikka mitä ideoita kurssin arviointiin ja kehittämiseen. Oli taas sellainen olo, että viihtyy ja on kotonaan juuri tässä ja nyt.

Ryhmätyön purkua El Tamborin koulussa: mitä ympäristöongelmia
minun kotonani, koulussani, korttelissani ja Matagalpassa on?

Pulpetteja

Kertausluokkalaisten ympäristölupauksia: "istutan puun
koulun pihalle, enkä polta roskia"

Aikalailla tasan kaksi kuukautta töitä ja Nicaraguaa jäljellä. Huomenna kohti Granadaa tutustumaan uuteen kaupunkiin, koiraan, kanaan ja kukkoon.